Pannulla paistettua: Kiinalaista Bing-leipää

Mitä on bing leipä? Se on vehnäjauhoista kiekkomaiseen muotoon leivottu kiinalainen leipä ja sitä syödään erityisesti Pohjois-Kiinassa yleensä lounasaikaan. Sitä syödään myös Koreassa, jossa sitä nautitaan merenelävien kanssa. Bingiä voi tehdä monella eri tapaa, mutta yleisin lienee vihersipulilla täytetty versio. Euroopassa ja Amerikassa leivän sisään saatetaan laittaa  muita raaka-aineita, kuten juustoa, yrttejä tai lihaa, kuten kinkkua tai pekonia.

Minä kuitenkin lähdin ensimmäisellä kerralla tekemään perinteisin menetelmin, täyttäen leivän vihersipulilla, mutta ehkä ensi kerralla voisi kokeilla jotain lisäystä. Meillä leipä syötiin hetkessä, jo samaisena iltani, niin pääsen varmaan taas kohta jo leipomishommiin... :') 

Taikina:

5 dl vehnäjauhoja

1 tl suolaa

1 tl sokeria

1 tl kuivahiivaa

1 tl öljyä

2 dl vettä

2 dl pilkottua vihersipulia

4 rkl sesaminsiemeniä

2 kulhoa

Iso paistinpannu

Valmistus:

Sekoita kuivat aineet keskenään, lisää öljy ja kädenlämmin vesi ja sekoita kaikki yhteen. Sekoita 2-3 minuuttia hitaalla temmolla (taikina jää tahmaiseksi). Öljyä kevyesti toinen kulho ja siirrä taikina sinne. Laita kelmu/kangas kulhon päälle ja siirrä lämpimään paikkaan kohoamaan

Ripottele jauhoja leivinalustalle ja muokkaa taikinaa niin ettei se jää enää käsiin kiinni. Kaulitse taikina tasaiseksi, levitä sen pintaan hieman öljyä ja sitten vihersipulit. Rullaa taikina pötköksi, sido päät yhteen ja tee siitä spiraalin muotoinen. Kaulitse kevyesti taikina tasaiseksi (varo, ettei sen pinta hajoa) ja ripottele sesaminsiemeniä taikinan molemmille puolille.

Laita levyn lämpötila keskitasolle ja lämmitä pannussa öljyä. Pannun ollessa lämmin, siirrä taikina pannuun ja paista leivän molempia puolia n. 7-8 minuuttia ja leipä on valmista.

Baccalà tomaattisessa pastakastikkeessa

Baccalà eli  aurinkuivattu ja suolattu turska on ollut jo vuosisatojen ajan suosittu raaka-aine Euroopassa ajan, mutta erityisen suuri arvo sillä on Välimeren alueella. Olin kovin yllättynyt, kun en löytänyt montaakaan reseptiä netistä suomeksi, vaikka sitä kalastetaan Itämeren ja Norjan alueilla. Siitä huolimatta kuivattu ja suolattu turska on yhä tänäkin päivänä monelle suomalaiselle tuntematon raaka-aine.

Ennen kalan valmistamista se täytyy kuitenkin liottaa huolella. Liottamisen kestosta on eri variaatioita; jotkut tykkäävät liottaa kalaa 12 tai 24 tuntia, vaihdellen vettä parin tunnin välein, kun jotkut taas liottavat kalaa kaksi tai kolmekin vuorakautta vaihtaen vettä noin 6-8 tunnin välein. Itse päädyin 24 liottamis-operaatioon ja vaihdoin vettä n. 2-3 tunnin välein, jonka jälkeen irroitin terävällä veitsellä kalasta nahan ja paloittelin sen ennen valmistamista suuhun meneviksi paloiksi.

Kalaa valmistaessa päädyin italialaiseen reseptiin, koska heillä on pitkä historia baccalàn valmistuksessa. Baccalà tomaattikastikkeessa on perinteinen ruoka, jota usein nähdään italialaisessa joulupöydässä, "seitsemän kalan fiestassa". Tässä minun muunnelmani kyseisestä annoksesta.

Tarvitset vain:

hyvää oliiviöljyä

1 sipuli hienonnettuna

1/2 pun. paprika kuutioituna

1 dl valkoviiniä

3 tlk Mutti-tomaattimurskaa

700g baccalaa paloiteltuna

2 rkl hienonnettua persiljaa

1 rkl hienonnettua basilikaa

Suolaa tarvittaessa (muista kalan suolaisuus)

Valmistus:

Kuumenna öljyä isolla paistinpannulla hellan ollessa keskilämmöllä. Lisää hienonnettu sipuli, sekä  paprikakuutiot ja kypsennä niitä, kunnes ne ovat ruskettuneet. Lisää valkoviini ja anna seoksesta haihtua kasaan noin puolet. Lisää tomaattimurska ja pienennä levyn lämpöä. Lisää turskan palat ja anna hautua n. 20 minuuttia.

Lisää hienonnettu persilja, sekä basilika ja tarvittaessa suolaa. Anna hautua n. 10-15 minuuttia ja tarjoile al denteksi keitetyn spagetin kanssa. Tirskauta päälle vielä oliiviöljyä ja koristele persiljalla.

Mitä on Baccalà?

Turska on mielenkiintoinen kala. Mikä siitä tekee mielenkiintoisen? Historiallisesti ainakin se, että sen tiedetään olevan ainoa kala maailmassa, jonka vuoksi ollaan käyty jopa sotia.

Viikinkien tiedetään kalastaneen turskaa jopa yli 3000 vuotta sitten. Tänä päivänä sen kanta on koko ajan pienenemään päin, mutta silti se on suositumpaa kuin koskaan. Turskan kysyntä on kovaa ja se hyvin arvostettua kalaa Euroopassa monipuolisuutensa ansiosta. Lisäksi, että se on käyttötarkoituksissa monipuolinen, sillä on myös useita eri nimiä eri käyttötarkoituksissa. Tuoreena tai pakastettuna se on turska, ilmakuivattuna se on kapakala ja suolattuna ja aurinkokuivattuna se on baccalà.

Baccalaa käytetään paljon Euroopassa ja Välimeren maissa, mutta erityisen suosittua se on Etelä-Italian Campanian maakunnassa, jossa on kaikista kapakalan ja baccalàn kulutus ja legenda kertoo, että siellä on yli 365 tapaa valmistaa kyseistä suolattua ja aurinkokuivattua kalaa. Perinteisesti baccalaa syödään perjantaina, koska katolilaisessa uskonnossa vältetään silloin lihansyöntiä. Sitä nähdään usein myös Italian-amerikkalaisessa joulupöydässä ”seitsemän kalan fiestassa.”

Baccalàsta tulee ainakin itsellä mieleen hieman beef jerkey. Se näyttää todella alkukantaiselta, erikoiselta selviytymis-snäksiltä suoraan Viikingit-sarjasta tai Games of thronesta, mutta silti se on monien ammattikokkien arvostama herkku. Monet ravintolat ovat Amerikassa jopa ruvenneet tarjoamaan sitä asiakkailleen mm. salaateissa, sekä pizzan, voileivän ja raviolin täytteenä.

Kuka tietää, ehkä se liittyy tulevien vuosien aikana trendiruokiin?

Baccalàn valmistus on hyvin pitkäkestoista. Minä en kuitenkaan lähtenyt tekemään sitä itse, sillä sen suolaamisessa tai liottamisessa ja sen jälkeisessä kuivauksessa olisi kestänyt about viikon verran, joten hain sen suoraan kaupasta, mihin niitä olikin ilmestynyt iso kasa. (liekö täällä Espanjassa joku tietty sesonki, jolloin sitä kuluu enemmän? en tiedä). Mutta sen tiedän, että huomenna siitä syntyy jotain herkullista – mitä ruokaa, minkä maalaista? Se on täällä huomenna nähtävissä.

Huomiseen! ;)

Espanjalainen valkosipuli-chorizo-keitto con kananmuna

Teki mieli keittoa. espanjalaista keittoa... Ja edelliseen ruokaan en saanut kaikkia chorizoja käytettyä niin hyödynnetään ne nyt keiton muodossa. Tämä keitto on hyvin aistikas, ja viettelevä ja se on koukuttavan hyvää..

Minä en lähtenyt kuorimaan valkosipulia tähän keittoon, vaan paistoin sen kuorineen pannulla, jotta keittoon tulisi hieman savun tuntua ja se toimikin loistavasti. Haastavinta keiton valmistuksessa on ehkä kananmunien kypsennys. Ne tulisi pudottaa keittoon 2 minuuttia ennen kuin keitto on valmista, mutta niitä voi sitten joutua onkimaan keitosta, mikä voi olla turhauttavaa jos munat menevät rikki ym. Mielestäni helpompi ja mukavampi tapa on paistaa munat erikseen pannulta, josta ne voi siirtää suoraan keittolautaselle. Riski tai safe - Tässä keiton alkuperäinen resepti..

Tarvitset:
2 rkl oliiviöljyä
2-3 valkosipulinkynttä
125g espanjalaisia chorizoja kuutioituna
6 rkl punaviiniä
1 litra lihalientä
2 tl tomaattipyrettä
1 tl fariinisokeria
1/2 tl savupaprikajauhetta
4 kananmunaa
suolaa ja pippuria

Koristeeksi hienonnettua persiljaa, tarjoile keiton kanssa krutonkeja.

Valmistus:

Lämmitä öljy miedolla lämmössä paistinpannussa, lisää kokonaiset valkosipulin kynnet ja kypsennä 15-20 minuuttia, kunnes ne ovat kultaisen ruskeita. Muista käännellä usein ettei pala. Siirrä valmiit valkosipulit syrjään ja anna jäähtyä noin minuutin verran. Kuori valkosipulit ja hienonna ne pyreeksi tehosekoittimessa.

Poista paistinpannusta mahdolliset valkosipulin kuoret jos niitä jäi edellisestä vaiheesta. Laita lämpö mediumille ja lisää chorizo-kuutiot ja kypsennä 3 minuuttia. Lisää viini, lihaliemi, tomaattipyre, sekä fariinisokeri. Mausta suolalla, pippurilla, sekä savupaprikajauheella.

Tämän jälkeen kaada keitto kattilaan ja anna kiehua 5 minuuttia. Pienennä lämpö matalalle, lisää keittoon kananmunat yksi kerrallaan ja anna kypsentyä n. 3 minuuttia. (Jos haluat kypsentää kananmunat pannulla niin kypsennä ne heti kun olet kaatanut keiton kattilaan ja pannu on taas vapaa käyttöön)

Tarkista maku ja siirrä jokaiseen keittolautaseen 1 kananmuna. Kaada päälle keittoa ja koristele persiljalla. Tarjoile keiton kanssa krutonkeja ja kielesi on viety.

vuoden 2010 Caballero Hidalgo-punaviini. Mausteinen viini sopi loistavasti muutenkin tempperamenttiseen keittoon.

 

Tapasta: Chorizot punaviinissä

Chorizot punaviinissä on todella hyvä käyttötarkoitus viinille, jos esim. edelliseltä illalta on jäänyt ns. "ylijäämä-viiniä". Tämä on ehkä tähän asti paras tapas, jota olen itse tehnyt ( ja niin yksinkertainen). Se sopii loistavasti ruokapöytään, esimerkiksi kun on tulossa vieraita kylään.

Tässä todella hyvä ja helppovalmisteinen resepti onnistuneella aterialle..

Tarvitset vain

1 rkl oliiviöljyä

2 hienonnettua valkosipulin kynttä

250g paksusti viipaloituja chorizoja

125ml hedelmäistä punaviiniä

1 rkl hienonnettua, tuoretta oreganoa

ripaus suolaa, sekä jauhettua mustapippuria.

Lämmitä öljy paistinpannussa. Lisää hienonnettu valkosipuli ja chorizon viipaleet ja paista 1-2 minuuttia joka puolta, kunnes lihan pinta on ruskettunut ja sen sisältä tihkuu lihanestettä. Varo valkosipulin palamista.

Kaada sekaan punaviini, mausta ja anna kypsentyä vielä noin 5 minuuttia, kunnes kastike on hieman siirappimaista.

Näin yksinkertaista, mutta niiiin hyvää! Tarjoile ruuan kanssa runsaasti leipää ja dippailkaa sitä kastikkeeseen espanjalaiseen tyyliin. Loistavaa ruokaa seurustelu-pöytään :)

Lähileipomosta haettu tuore leipä toimi loistavasti ruuan kumppanina

Lapin à la Moutarde - Jänistä sinappi-valkoviinikastikkeessa

Huh, viime viikonloppuna tuli herkuteltua oikein kunnolla, kun ystävänpäiväkin osui lauantaille, jolloin menimme syömään aitoon argentiinalaiseen grilli-ravintolaan ja perjantaina mässäiltiikin jo kaniinia. Reaktiot erosivat hyvin toisistaan lähi-supermarketissa, kun tyttöystäväni löysi lihatiskiltä pupua... "Hyii pupua!" ja "Ui jänistä! ... ja vielä 4,90/kilo!" ..Ajatukseni alkoivat heti vaeltamaan takaisin Pariisiin ja mielessäni alkoi pyörimään eri variaatioita, miten valmistaisin kanin. Onhan tämä eka kerta, kun valmistaisin kyseisen lihan. Reseptejä selaillessani päädyin lopulta kuitenkin ranskalaiseen klassikkoon; jänistä sinappi-valkoviinikastikkeessa " Lapin à la moutarde."

Alkuperäinen Saveur-lehden resepti:

Raaka-aineet:
Jänis (n.1kg paloiteltuna)
N. 1/2 kuppia dijon-sinappia
Suolaa ja rouhittua mustapippuria
4rkl voita
1 pieni sipuli hienonnettuna
1/2-2dl lasia kuivaa valkoviiniä (kuten chablis)
1 bouquet garni
1/3 kupillista ranskankermaa
2 rkl hienonnettua persiljaa


1. Voitele jänis sinapilla ja mausta suolalla ja pippurilla (Saat voideltua jäniksen helposti, kun laitat sen kulhoon, johon kaadat sinapin ja mausteet ja levittelet seosta tasaisesti joka paikkaan)

2. Laita 2 ruokalusikallista voita pannuun ja lämmitä kuumaksi. Pannun ollessa kuuma, lisää jänis ja paista keskilämpötilaa kuumemmalla, käännellen säännöllisesti  kunnes liha on rapeaa joka puolelta. (tähän menee  n. 15min). Siirrä liha lautaselle

3. Pienennä lämpöä keskitasolle ja lisää loput 2 ruokalusikallista voita. Sekoita joukkoon sipulit ja kypsennä pehmeiksi n. 8-10 minuuttia.

4. Kaada joukkoon viini ja poista pannusta kaikki ruskettuneet muruset. Lisää jäniksen lihat ja bouquet garni. Laita kansi päälle ja kypsennä noin 35 minuuttia, kunnes liha on kypsää.

5. Poista pannu levyltä, ja sekoita joukkoon ranskankerma ja hienonnettu persilja.

Tarjoile perunamuussin, sekä hyvän punaviinin kera. Taisin syödessäni todetakkin, että jos mun pitäisi nyt valita joku ruoka, jota mun pitäisi syödä loppuelämäni, niin se olisi ehdottomasti tämä! ^^

Fiiliksiä Pariisista

Uusi vuosi Pariisissa kuulostaa täydelliseltä...Sitä se voi olla, jos lähdet matkaan hyvin valmistautuneena ja hyvällä taustatutkimuksella. Huonosti valmistautuneena se taas voi latistaa lomafiilistä tai pilata koko loman. Tässä fiiliksiä viime Pariisin reissusta ja vinkkejä paikkoihin, joissa kannattaa käydä.

Meillä siis tapahtui niinkin hauskasti, että menimme loppuillasta Eiffelin tornille odottamaan vuoden vaihtumista ja takaisin lähdettäessä emme saaneet taksia. Siinä pari tuntia ulkona odotettiin ja koitettiin huitoa taksia onnistumatta (kaikki taksit varattuja, miljoona kaupunki ylläri..) Tuloksena kahvilaan siirtyminen ja siellä parin tunnin odottelu, kunnes metrot jälleen kulkivat).

Kaiken kukkuraksi viimeisenä päivänä minulta putsattiin lompakko taskusta ja tämän huomasin vasta taksissa ollessamme matkalla lentokentälle. Soitin hotelliin, jossa sanottiin, että lompakko on heillä tallessa, ei muuta kuin u-käännös ja kiireessä takaisin hotellille. Hotellilla aula-täti osoitti laukunsäilytys-tiloja ja näytti punaista laukkua, jonka piti olla minun lompakkoni. Kielimuuri.... Siis ei jumalauta..

Sinä aikana taksikin oli kerennyt lähteä hotellin edestä, lopulta myöhäistyimme lennolta ja jouduimme ostamaan uudet lentoliput pariikin otteeseen ja lisäksi ottamaan muutaman lisäyön hotellista ja kaikkea muuta pientä kivaa.. jouduimme pyytämään Suomesta asti apua, että selviäisimme kotiin asti. (kiitoksia myös Iberian lentoyhtiölle "erittäin hyvästä ja asiakaslähtöisestä palvelusta) Voit lukea koko paskan kokonaisuudessaan, mitä jouduimme kestämään osoitteessa: http://bella-gold.blogspot.com.es/2015/01/iberia-worst-airline-in-europe.html (huom.teksti englanniksi)

Mutta kaikesta negatiivisesta huolimatta Pariisi oli juuri sellainen kuten kuvittelin. Historian pystyi suorastaan aistimaan kaduilla kävellessä, kulttuuria oli kaikkialla. Muotikaupungissa kaikki olivat hyvin pukeutuneita. Arkkitehtuuri ja taide oli kaunista. Ruoka ja viini oli erinomaista. Olin kyllä tutustunut ranskalaiseen ruokakulttuuriin ja klassista ranskalaista valmistanutkin, mutta onhan se ihan eri fiilis syödä sitä siellä, kuin omassa kotipöydässä tai lähimmässä paikallisessa "ranskalaisessa ravintolassa" - Onhan se niin, että aitoa ranskalaista ei saa kuin vain, ja ainoastaan Ranskasta.

Erityisesti Pariisissa vieraillessa suosittelen latinalaiskorttelissa sijaitsevaa "Vins et Terroirs" gourmet-ravintolaa, joka tarjoilee gourmet-ruokaa todella edulliseen hintaan. Kahden kurssin menu maksoi vain 20e ja vaihtoehtoina oli vajaa kymmenen annosta alkuruokia/pääruokia/jälkiruokia. Itse otin alkuruuaksi salaatin, jonka pääosissa loistivat kylmäsavustettu ankka, sekä roquefort-sinihomejuusto. Siis ehdottamasti paras salaatti, jota olen koskaan syönyt. Pääruuaksi otin seitsemän tuntia kypsennettyä lammasta perunapyreen kera, joka oli aivan uskomattoman hyvää! Kannattaa pistää paikka korvan taakse, jos käyt Pariisissa

Gérard Mulotissa riittää vilkettä

Ranskassa käydessä macaronit ovat ihan must herkku, joita pitää maistaa reissun aikana. Hyvä paikka legendaarisen Laduréen ohella on latinalaiskorttelissa sijaitseva leipomo Gérard mulot, joka on myös kerännyt lukuisia titteleitä erinomaisena leipomona. Mulotista saat myös suklaakonvehdit ja muut ranskalaiset leivonnaiset ja leipomotuotteet,

Tuliaisiksi Pariisista tarttui mukaan 2 pulloa viiniä, 2013-vuosikerran Bordeaux'n Château De Lagarde, sekä Cellier des Dauphinsin Côtes du rhône-punaviini vuosikertaa 2013. Bordeaux on Ranskan suurimpia laatuviinialueita, joista parhaimpia ovat ehdottomasti Châteu-viinit, jotka ovat aina vuosikerta-viinejä. Vuoden 2013 Château De Lagarde sai pronssisen mitalin vuosittaisessa Maconin viinikilpailussa v. 2014 (Concours des grands vins de france). Se on hyvin aromikas ja täyteläinen viini ja sopii erinomaisesti punaisen lihan ja juuston kanssa nautittavaksi. Cellier des Dauphinsin Côtes du Rhône on tumma, voimakas ja täyteläinen viini, joka sopii myös hyvin punaisten lihojen, grilli-ruokien ja juustojen kanssa.

Vinkkejä Pariisiin: Suunnittele ja ota asioista selvää mahdollisimman hyvin etukäteen niin, että matkan varrella ei tule mitään ikäviä yllätyksiä, etkä joudu turvautumaan viranomaisten tai paikallisten apuun (kielimuuri on ajoittain aivan hirveä, vaikka englannin taito onkin viime aikoina parantunut Pariisin alueella, niin muualla Ranskassa se on ajoittain yhä hyvin vieroksuttua.) Monet museot ovat eurooppalaisilla nuorille ilmaisia, niissä kannattaa käydä. Kannattaa myös ennalta tutustua Ranskan ruokakulttuuriin, perinneruokiin/klassikko-annoksiin ja kokeilla aina jotain erilaista joka päivä.

Palaan kyllä vielä Ranskaan, ensi kerralla pidemmäksi aikaa, mutta vasta sitten kuin osaan puhua ranskaa ;)